sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ikioma elämä


Tänään ilma oli raikas
Ja minä hengitin syvään,
loppuun saakka.
Ja varoittamatta,
pienen hetken,
kaikki oli selvää.

Suuri tunne
olisi tarvinnut mahtipontisia sanoja,
valikoituneita kuulijoita
Ja raikuvia suosionosoituksia.

Mutta minun elämäni
kaipasi jotakin muuta.
Eivät sanat olleet sitä mihinkään
tähänkään asti vieneet.
Ja se kun ei oikein osannut
niin järin suuria haaveilla.
Se tahtoi vain tulla eletyksi
ja ehkä saada vähän tunnustustakin.
Vaikkei se sitä vaatimattomuuttaan
oikein osannut pyytää

Ja mikäpä minä olisin
ollut siltä mitään kieltämään.
Ja voisihan siitä vähän vaikka iloitakin
kun en minä nyt millään keksinyt
oikein mitään murehdittavaa.

Ja kaipa minä sitä edelleen
voisin elellä eteenpäin,
kun en oikeastaan
kaivannut sen luota mihinkään.
Ja samalla tiesin
minulla olevan siinä
niitä joita kaivata
Ja niitä jotka kaipaavat
riittävästi yhden elämän varalle.

Suoristin selkäni
Ja kehotin kuuntelemaan kerrasta
Tätä kun ei tahtonut tulla
Ihan joka päivä myöntäneeksi
saati ääneen lausuneeksi
Taidat sittenkin olla aika hyvä
Noin niin kuin minun elämäkseni