Aikuisen asiaton angsti

Tänään minulla

on suuri tunne

tuo salaperäinen seuralainen,

jota minä en vain onnistu

itkulla, naurulla

välinpitämättömyydellä tai kiukulla

saamaan minusta ulos

ja lähtemään luotani sinne

missä on saanut

ailahtelevan alkunsa

tekee mieli painaa
pipo syvälle päähän
ja haistattaa kaikelle
se kaikki mahdollinen
joka ei ole ilmaistavissa
sovinnaisin sanankääntein

ottaa kantaa niin kiivaasti

ettei tarvitse enää edes ajatella
mitä mieltä oikeastaan on

eikä pannu kahvia
ja sata tupakkaa
saa tuota tunnetta
vielä lupaamaan
että se kertoisi minulle
mitä tuleman pitää
ja miksi kaikki tämä
mitä on nyt

nopeimmatkaan liikkeet

eivät sitä eksyttäisi
vaan tulevina päivinä
vain vahvistaisivat sen valtaa
tai hitainkaan odotus
saisi sitä
itseään selittämään
vaan löytämään vain
uusi kryptisiä tulokulmia


ajatus, joka ei suostu mukautumaan
tähän arkiseen rutiiniin
jonka tarkoituksena
on ehkä pikku hiljaa
viedä sitä kohti
mitä kaikki voisi
kerran olla
lopulta
sitten joskus

Minun mieleni mutkittelee

sohii sinne ja tänne
arvojensa ja mielipiteidensä
armottomissa mielettömyyksissä
ja tietää jo menneessään
poikkeavansa siitä
missä on päättänyt pysyä

seisottaa sateessa

selkiyttämässä sanomaansa
eikä silti sano muuta
kuin että tunne on suuri
ja vaikkei se huono ole
on sen kanssa
ajoittain
mahdotonta mahtua samaan elämään