Tänään minun mieleni
on iältään vasta seitsemän
ja iloitsen siitä vapaudesta
että vielä niin vähän ymmärrän
Minä vain tirskun aikuisille
joilla on kaikkeen teoria
ne kertoo siitä toisilleen
ja käyttää niin vaikeita sanoja
että minä kun kysyn mitä ne on
ei ne oikein osaa vastata
Matkin hienoja tutkijoita
joilla on vakavia vaatteita
muutama tärkeä kasvojen ilme
sukunimi ja paksuja julkaisuja
Ja minä kun vain tahtoisin tietää
onko heillä kissoja
mistä ruuasta ne oikein tykkää
ja mitkä on niitten haaveita
Ja minä pyydän niiltä
piirtäkää minulle kuvia
minä voin kyllä lainata teille
vaikka kimaltavia tusseja
tehkää ne siitä pedagogiikasta
mistä te isot ihmiset
niin paljon haluatte puhua
Se pedagogiikka ilmeisesti
asuu meidän koulussa
ja tykkää päivisin aina
leikittää meitä lapsia
mutta se kuitenkin haluaa
että joitain pitää myös oppia
Minä piirrän sille makuupussin
opettajanpöydän uumeniin
ja kulmikkaat silmät, pitkät korvat
sekä korun suuriin sieraimiin
eikä ole olemassa lapsia
joiden tarpeita se ei osaisi vainuta
Luulen, että se on vihreä
ja aika pyöreä ja pehmeä
muttei se mikään mörkö ole
se on kai meidän open ystävä
Laitan sille kiiltävät vaatteet
ja auringon värisen hymyn
ettei lapsetkaan sitä pelkää
niin ja innostamisen kyvyn
Mutta jos joku riivaisi meitä
ja me alettaisiin oikein ilkeiksi
se itkisi violetteja kyyneleitä
ja käskisi pyytää anteeksi
Ja se olisi kiltti myös aikuisille
rauhoittaisi ja hoivaisi
ja kertoisi, ettei se mitään haittaa
vaikkei opekaan kaikkea osaisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti