Sinun maidesi karua kuivuutta
Mitatessani katseellani matkaa
Joka sinun on kai kuljettava
Kantaaksesi vetesi kotiin
Ymmärsin jotakin siitä
Kuinka suuresti sade sinua siunaisi
Miten senkin jälkeen
Kun minä olin ajanut ohitse
Ajatellen kuinka ihanan värikkäitä
Sinun vesiastiasi olivat
Ja kuinka puhdas pyykki
Pensaan oksilla kuivumassa
Piristi ruskeaa maisemaa
Sinä olisit edelleen siellä
Sillä samalla tiellä
Astioinesi ja pyykkeinesi
Aloittamassa urakkaasi
Aina alusta uudelleen
Enkä minä oikeastaan uskonut
Kovin paljon ymmärtäväni
Toivoin vain, että sade sinua siunaisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti