Armahda minua

Kuinka oikein se armollisuus

ulottuisi itseen saakka silloinkin

kun istuu sotkuisessa kodissa

vanhoissa verkkareissa ja hiukset takussa

syömässä pahvinmakuisia sämpylöitä

ja uskoo vakaasti

tämän kaiken todistavan

ettei minusta sittenkään

ole kenenkään vaimoksi

saati sitten omaa tai vierasta lasta ruokkimaan

ja juuri silloin se armollisuus

laittaisi paksummin juustoa sämpylän päälle

tarttuisi leukaan ja nostaisi katseen

villakoirista kirjahyllyyn

jonka järjestys on oikeastaan

melkein niin kuin pitää

istuttaisi ihmisen itsensä aloilleen

sipaisisi sävyisästi poskea ja kuiskaisi:

huomenna uudestaan

Kuinka oikein se armollisuus

ulottuisi itseen saakka silloinkin

kun istuu myöhään illalla

aivan hiljaa eteisen lattialla

juostuaan koko päivän

ennättämättä minnekään

ja kun kiireiset kädet vielä kaatoivat

kahvimukin kesken kokouksen

ja huolia täysi pää

jätti aamulla avaimet kotiin

silloin vasta

oma mieli alkaakin irvailla

kaikilla niillä asioilla

joita hoitamaan ei itsestä ollut

ja juuri silloin se armollisuus

antaisi eteisen lämpimän lattian

rentouttaa riittämättömyyden lukitsemat lihakset

ja auttaisi havaitsemaan kuinka hyvältä

tämän kaiken jälkeen

tuntuukaan olla kotona

rohkaisevasti rutistaen se muistuttaisi,

ettei asioita saa päästää kasvamaan

ihmistä itseään suuremmiksi

ja että aina on mahdollisuus yrittää

huomenna uudestaan

Kuinka oikein se armollisuus

ulottuisi itseen saakka silloinkin

kun yrittää illalla turhaan nukahtaa

ja mielen sisällä kaikuu katkeamattomana ketjuna

kaikki ne sanat, joita ei tänään onnistunut

muille puhuessaan valitsemaan oikein

oli itse niin ajattelussaan etusijalla

ettei sen takaa nähnyt toisen tunnetta tarpeeksi tarkasti

vaan käsitteli omaa kiukkuista kuormaansa

hyökkäämällä toisen heikkouksiin

ja vaikka olisi puolin ja toisin puhuttu

anteeksi pyydetty ja annettu

ei oman syyllisyyden suu

silti millään suostu sulkeutumaan

ja juuri silloin se armollisuus

puhuisi totuutta siitä

että anteeksianto on paljon

syyllisyyttä voimakkaampi

eivätkä kai meidän rakkaamme toivoisi

meidän enää elävän jossittelussa

asioista, jotka he jo antoivat meille anteeksi

armollisuus pyytäisi opettelemaan

antamaan osan armosta

itse itselleen

taas huomenna uudestaan

Minun mieleni ilot

Siitä minun mieleni

aivan ylenpalttisesti ilahtuu

kun sinä tulet minua vastaan

ja minä näen välähdykseltä

että minä täytän

sinun ilmeesi odotuksen

eikä ympäröivä vieraus

silloin pääse minuun sisään

ja jos vielä hätäilemättä

halaat hetken pidempään

kuin olisin itse

ikinä rohjennut pyytää

tiedän tulleeni kotiin

olimmepa missä tahansa

Siitä minun mieleni

aivan ylenpalttisesti ilahtuu

kun saavun iltahämärässä

ja näen valon palavan ikkunoissa

olen silloin onnellinen

jo ennen kuin ehdin ajatella

sinun olevan siellä

Eikä meidän tarvitse

jatkuvasti tuijottaa toisiamme

sinä olet ilo silloinkin

kun vain kuulen askeleesi

jossakin ympärilläni

ja hetkeksi unohdan

että koskaan pelkäsin mitään

Siitä minun mieleni

aivan ylenpalttisesti ilahtuu

kun sinä olet kirjoittanut minulle

enkä minä moneen hetkeen

lue ensimmäistäkään sanaa

vaan käperryn ensin hetkeksi

ajatukseen sinusta

karkottamalla kaipuun kauemmas

oivallan eläviksi uudelleen

sinun ihanat yksityiskohtasi

ja niin kovasti

kuin minä sanoja rakastankin

vielä sitäkin täydemmin

minut täyttää se tunne

jolla sinä olet

juuri minua miettinyt

Siitä minun mieleni

aivan ylenpalttisesti ilahtuu

Kun sinä annat

sinun mielesi puhua minulle

ja kuulen viimeinkin kieltä

jota olen itsekin aina

hiljaa itsekseni kuiskaillut

ja kun sinä olet kokenut

monien sanojen merkitykset

joiden suloisimpia sävyjä

minä olen vasta hapuilemassa

annat sinä minulle paljon

armollisuutta ajatuksiini

eikä minun mieleni

ole yksinäinen useaan hetkeen

Haetaan (1 kpl) aviomiehiä

Työpaikan osoite: selviää valitulle valintakirjeen yhteydessä
Työ alkaa: mahdollisimman pian
Työaika: kokoaikatyö
Työn kesto: yli 12 kk
Haku päättyy: sopivan hakijan löydyttyä
Ilmoitus jätetty: 1.3.2015


Haetaan (1 kpl) aviomiehiä

Haetaan aviomiestä vakituiseen työsuhteen. Paikka täytetään heti sopivan hakijan löydyttyä. Suhteessa noudatetaan vuoden koeaikaa, jonka läpäistyään hakija voidaan harkita otettavan vakituiseen suhteeseen. Hakijalle katsotaan eduksi tietotekniset taidot, jotka ratkaisevat KAIKKI arjen tekniset pulmat seka kiinnostus hintavertailuun kaikissa välttämättömissä kodin hankinnoissa sekä raha-asioiden hoitamisessa ylipäätään. Materialismia tai korkean elintason tavoittelua statussyistä ei kuitenkaan katsota hakijalle eduksi. Into käydä ruokakaupassa ja muilla asioilla on myös plussaa, joskin tästä voidaan työyhteisön kesken vielä neuvotella. Tärkein ominaisuus tässä(kin) asiassa on, ettei tee yksinkertaisista asioista turhan monimutkaisia, sillä sen puolen työnantaja kyllä osaa itsekin. Tulentekotaidot sekä hauskojen ja hyväntuulisten juttujen kertominen hieman huonotuulisemmallekin kuulijalle tullaan hakijalta testaamaan haastattelun yhteydessä. Mikäli liekki leimahtaa ja haastattelija saadaan nauramaan, voi hakija perustellusti luottaa omiin mahdollisuuksiinsa.

Toimenkuva ei edellytä auton omistamista, mutta sen katsotaan helpottavan toimeen kuuluvien tehtävien suorittamista, kunhan hakija sitoutuu huolehtimaan kaikista sen kanssa mahdollisesti koituvista hankaluuksista (joilla tässä yhteydessä tarkoitetaan lähinnä katsastuksia, vikojen korjaamista ja varaosien hankintaa). Tässä kohdin työnantaja voi tulla vastaan tankkaamalla itsekin silloin tällöin ja imuroimalla auton kohtuullisiksi katsominsa väliajoin. Nainen liikenteessä- aiheisten vitsien viljeleminen saattaa johtaa hakijan kulkuneuvosta karkottemiseen. Vahvimmilla onkin hakija, joka pystyy hillitsemään kielensä myös peruutus- ja mahdollisissa autonkolhimistilanteissa ja rajoittamaan ilmaisunsa pelkkiin lämminhenkisiin neuvoihin niitä pyydettäessä. Muutaman hevosen ja reen omistaminen otetaan päätöstä tehtäessä huomioon lähinnä tunnelmallisista ja maisemallisista syistä lapsuuden haaveiden pohjalta.

Kokemus kiukkuisista ja ja tunteellisista naisista ei ole välttämätön, mutta tulee olemaan hakijalle eduksi tehtävää suorittaessaan. Jo pelkät alkeet siitä, mihin kaikkeen voi oikealla äänensävyllä vastata "mutta kyllä kaikki järjestyy, ei hätää" katsotaan useissa tapauksissa riittäviksi, kunhan katsekontakti on samaan aikaan tarpeeksi rauhoittava. Taito ilmaista ja käsitellä omia tunteitaan sekä olla ajoittain valmis myös nimeämään työnantajan tunteet niiden ollessa sekaisin, on tärkeä paikkaa täytettäessä huomioonotettava taito. Parhaiten hakukriteerejä vastaava hakija ei lisäksi ole kärsimätön, vaikka työnkuvaan kuuluisi samojen tunteiden läpikäyntiä yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikenkaikkiaan hakijan tulee huomioida sitoutuminen tehtäväänsä ja ymmärtää, että se tulee vaatimaan myös ajallista panostusta, sillä työnantaja tulee erityisesti tällä tavoin kokeneeksi itsensä huomioiduksi.

Niin sisäisessä kuin ulkoisessakin olemuksessa hakijan perusedellytyksinä ovat vakaus ja turvallisuudentunteen herättäminen. Yltiöpäistä romanttisuutta ei hakijalta edellytetä, mutta hakijan  tietoisuus tämän osa-alueen olemassaolosta ja ajoittainen pyrkimys käytännön toimiin asian tiimoilta saattaa erottaa hakijan edukseen muista hakijoista. Sillä edellytyksellä, että hakija oppii tunnistamaan työnantajan mieltymykset ja ymmärtää nähdä toimintakenttänsä enemmänkin ajoittaisena ylimääräisen vaivan näkemisenä toisen eteen tai kauniina sanoina kuin lahjojen ostelemisena.

Omakotitaloympäristössä toimimisen sekä remontoinnin ja nikkaroinnin taidot katsotaan ehdottomasti eduksi. Tässä erityisansion saa pedagogisesta lahjakkuudesta, sillä työnantaja on itse kiinnostunut näiden taitojen omaksumisesta, mutta hänen kapasiteettinsa ei ole tähän toistaiseksi riittänyt. Kiinnostus ja innostus elämää ja asioita kohtaan ylipäätään on kuitenkin vielä edellistäkin tärkeämpi peruslähtökohta. Hakijalta edellytetetään myös lapsirakkautta ja kykyä toimia hyvänä isänä mahdollisille omille lapsilleen ja turvallisena aikuisena muille lähipiiriin kuuluville pienille ihmisille.

Paikkaa koskevat hakemukset voi toimittaa perille parhaaksi katsomallaan tavalla. Käsinkirjoitetuista kirjeistä saattaa tosin saada hetkittäisen kilpailuedun muihin hakijoihin nähden, joskaan ei suullinen hakemustaan varmasti jää millään tavoin huomiotta. Kaikki hakemukset käsitellään luottamuksellisesti ja valitulle ilmoitetaan valinnasta henkilökohtaisesti.

Pedagogiikan käsite

Tänään minun mieleni
on iältään vasta seitsemän
ja iloitsen siitä vapaudesta
että vielä niin vähän ymmärrän

Minä vain tirskun aikuisille
joilla on kaikkeen teoria
ne kertoo siitä toisilleen
ja käyttää niin vaikeita sanoja
että minä kun kysyn mitä ne on
ei ne oikein osaa vastata

Matkin hienoja tutkijoita
joilla on vakavia vaatteita
muutama tärkeä kasvojen ilme
sukunimi ja paksuja julkaisuja

Ja minä kun vain tahtoisin tietää
onko heillä kissoja
mistä ruuasta ne oikein tykkää
ja mitkä on niitten haaveita

Ja minä pyydän niiltä
piirtäkää minulle kuvia
minä voin kyllä lainata teille
vaikka kimaltavia tusseja
tehkää ne siitä pedagogiikasta
mistä te isot ihmiset
niin paljon haluatte puhua

Se pedagogiikka ilmeisesti
asuu meidän koulussa
ja tykkää päivisin aina
leikittää meitä lapsia
mutta se kuitenkin haluaa
että joitain pitää myös oppia

Minä piirrän sille makuupussin
opettajanpöydän uumeniin
ja kulmikkaat silmät, pitkät korvat
sekä korun suuriin sieraimiin
eikä ole olemassa lapsia
joiden tarpeita se ei osaisi vainuta

Luulen, että se on vihreä
ja aika pyöreä ja pehmeä
muttei se mikään mörkö ole
se on kai meidän open ystävä

Laitan sille kiiltävät vaatteet
ja auringon värisen hymyn
ettei lapsetkaan sitä pelkää
niin ja innostamisen kyvyn

Mutta jos joku riivaisi meitä
ja me alettaisiin oikein ilkeiksi
se itkisi violetteja kyyneleitä
ja käskisi pyytää anteeksi

Ja se olisi kiltti myös aikuisille
rauhoittaisi ja hoivaisi
ja kertoisi, ettei se mitään haittaa
vaikkei opekaan kaikkea osaisi

Ikioma elämä

Tänään ilma oli raikas

Ja minä hengitin syvään,

loppuun saakka.

Ja varoittamatta,

pienen hetken,

kaikki oli selvää.

Suuri tunne

olisi tarvinnut mahtipontisia sanoja,

valikoituneita kuulijoita

Ja raikuvia suosionosoituksia.

Mutta minun elämäni

kaipasi jotakin muuta.

Eivät sanat olleet sitä mihinkään

tähänkään asti vieneet.

Ja se kun ei oikein osannut

niin järin suuria haaveilla.

Se tahtoi vain tulla eletyksi

ja ehkä saada vähän tunnustustakin.

Vaikkei se sitä vaatimattomuuttaan

oikein osannut pyytää

Ja mikäpä minä olisin

ollut siltä mitään kieltämään.

Ja voisihan siitä vähän vaikka iloitakin

kun en minä nyt millään keksinyt

oikein mitään murehdittavaa.

Ja kaipa minä sitä edelleen

voisin elellä eteenpäin,

kun en oikeastaan

kaivannut sen luota mihinkään.

Ja samalla tiesin

minulla olevan siinä

niitä joita kaivata

Ja niitä jotka kaipaavat

riittävästi yhden elämän varalle.

Suoristin selkäni

Ja kehotin kuuntelemaan kerrasta

Tätä kun ei tahtonut tulla

Ihan joka päivä myöntäneeksi

saati ääneen lausuneeksi

Taidat sittenkin olla aika hyvä

Noin niin kuin minun elämäkseni

Tänään

Tämän päivän hetket

lyhyitä melodioita

ja minun huuleni lauloivat ne kaikki

Yksitellen  ilmoille

Sävelmät tulivat syvältä

Turvallisen tuttuna hyräilynä

Siltä ajalta, jota en enää muista

Kuvaten tunteeni tarkemmin

Kuin yksikään osaamani sana

Ja niiden laulujen sanat

Joita ei voinut muistelemalla muistaa

Pystyi vaan avata suunsa ja laulaa

Kovempaa kuin kehtaisi

Ja innokkaammin kuin oli aikonut

Ne sanat olivat täynnä sellaista iloa

Jonka ei tarvitse tarkoittaa mitään

Ja joka nauretaan kerralla pois

Sen perään sen kummemmin haikailematta

Kunpa minulle ei kävisi kuinkaan

Minä olen varttunut varovaisuuteen

Kasvanut kulkemaan kartalla

johon kaikki vaanivat vaarat

on piirretty punaisin pistein

Olen oppinut

yhdellä yksipuolisella

silmäyksellä selvittämään

mikä missäkin minua

milloinkin mahdollisesti uhkaa

Olen uurastanut uusia merkintöjä

Punannut pelottavia paikkoja

ja uusia uhkaavia ihmisiä

Elämän edetessä enenevä epävarmuus

on piirtänyt paljon puolestani

Ja avuttomuuttani olen antanut sen ahertaa

Luullen sen minua sisässään suojaavan

Puurtavan minulle palvelusta

Mutta äkkiä kävikin niin

että omaksi parhaakseni piirretty punainen

saartoi salatun sijaintini

ja katkaisi kulkuni kokonaan

Seisahduin sijoilleni

Ja suojauduin sulkemalla silmäni

Entisestään eristäytymällä

Ettei se kaikki mahdollinen

entinen ja tuleva murhe

minua musertaisi

Levottomien luomieni raosta

katsoin kapeaa kujaa

Ja luulin, että se on elämä

Kunhan kulkisin kujalla

suurten seinien suojassa

jatkuvasti jännittyneenä

pelokkaasti pälyillen

Ei minulle ehkä kävisi kuinkaan

Eikä käynytkään

Kuinkaan

Ei tullut tuhoa

ei onnellista loppua

Jatkuvasti vain

sama suljettujen silmien

kautta katsottu maailma

jolle en uskaltanut

itseäni antaa

ja vaikka varovaisten vuosien väsyttämänä

en epäile ettenkö olisi erehtynyt

itseni, maailman ja elämän suhteen

maailman on oltava minua mahtavampi

ja elämän yllettävä ehdottomasti enempään

ja minun osani nyt on antaa kaiken mennä

ei vanhasta väärästä vieraantuminen

silti sellaisenaan

johda onnistumiseen oikeassa

vaikka lakkaisi varomasta

ettei vain kävisi kuinkaan

heittäytyisi huolettomaksi

ja antaisi itsensä olla

ei se vielä itsessään lupaa

että jotakin tapahtuisi

kaikki mitä sillä on antaa

on varovainen mahdollisuus

se on kuitenkin enemmän

kuin aiemmin mikään