Pedagogiikan käsite

Tänään minun mieleni
on iältään vasta seitsemän
ja iloitsen siitä vapaudesta
että vielä niin vähän ymmärrän

Minä vain tirskun aikuisille
joilla on kaikkeen teoria
ne kertoo siitä toisilleen
ja käyttää niin vaikeita sanoja
että minä kun kysyn mitä ne on
ei ne oikein osaa vastata

Matkin hienoja tutkijoita
joilla on vakavia vaatteita
muutama tärkeä kasvojen ilme
sukunimi ja paksuja julkaisuja

Ja minä kun vain tahtoisin tietää
onko heillä kissoja
mistä ruuasta ne oikein tykkää
ja mitkä on niitten haaveita

Ja minä pyydän niiltä
piirtäkää minulle kuvia
minä voin kyllä lainata teille
vaikka kimaltavia tusseja
tehkää ne siitä pedagogiikasta
mistä te isot ihmiset
niin paljon haluatte puhua

Se pedagogiikka ilmeisesti
asuu meidän koulussa
ja tykkää päivisin aina
leikittää meitä lapsia
mutta se kuitenkin haluaa
että joitain pitää myös oppia

Minä piirrän sille makuupussin
opettajanpöydän uumeniin
ja kulmikkaat silmät, pitkät korvat
sekä korun suuriin sieraimiin
eikä ole olemassa lapsia
joiden tarpeita se ei osaisi vainuta

Luulen, että se on vihreä
ja aika pyöreä ja pehmeä
muttei se mikään mörkö ole
se on kai meidän open ystävä

Laitan sille kiiltävät vaatteet
ja auringon värisen hymyn
ettei lapsetkaan sitä pelkää
niin ja innostamisen kyvyn

Mutta jos joku riivaisi meitä
ja me alettaisiin oikein ilkeiksi
se itkisi violetteja kyyneleitä
ja käskisi pyytää anteeksi

Ja se olisi kiltti myös aikuisille
rauhoittaisi ja hoivaisi
ja kertoisi, ettei se mitään haittaa
vaikkei opekaan kaikkea osaisi

Ikioma elämä

Tänään ilma oli raikas

Ja minä hengitin syvään,

loppuun saakka.

Ja varoittamatta,

pienen hetken,

kaikki oli selvää.

Suuri tunne

olisi tarvinnut mahtipontisia sanoja,

valikoituneita kuulijoita

Ja raikuvia suosionosoituksia.

Mutta minun elämäni

kaipasi jotakin muuta.

Eivät sanat olleet sitä mihinkään

tähänkään asti vieneet.

Ja se kun ei oikein osannut

niin järin suuria haaveilla.

Se tahtoi vain tulla eletyksi

ja ehkä saada vähän tunnustustakin.

Vaikkei se sitä vaatimattomuuttaan

oikein osannut pyytää

Ja mikäpä minä olisin

ollut siltä mitään kieltämään.

Ja voisihan siitä vähän vaikka iloitakin

kun en minä nyt millään keksinyt

oikein mitään murehdittavaa.

Ja kaipa minä sitä edelleen

voisin elellä eteenpäin,

kun en oikeastaan

kaivannut sen luota mihinkään.

Ja samalla tiesin

minulla olevan siinä

niitä joita kaivata

Ja niitä jotka kaipaavat

riittävästi yhden elämän varalle.

Suoristin selkäni

Ja kehotin kuuntelemaan kerrasta

Tätä kun ei tahtonut tulla

Ihan joka päivä myöntäneeksi

saati ääneen lausuneeksi

Taidat sittenkin olla aika hyvä

Noin niin kuin minun elämäkseni

Tänään

Tämän päivän hetket

lyhyitä melodioita

ja minun huuleni lauloivat ne kaikki

Yksitellen  ilmoille

Sävelmät tulivat syvältä

Turvallisen tuttuna hyräilynä

Siltä ajalta, jota en enää muista

Kuvaten tunteeni tarkemmin

Kuin yksikään osaamani sana

Ja niiden laulujen sanat

Joita ei voinut muistelemalla muistaa

Pystyi vaan avata suunsa ja laulaa

Kovempaa kuin kehtaisi

Ja innokkaammin kuin oli aikonut

Ne sanat olivat täynnä sellaista iloa

Jonka ei tarvitse tarkoittaa mitään

Ja joka nauretaan kerralla pois

Sen perään sen kummemmin haikailematta

Kunpa minulle ei kävisi kuinkaan

Minä olen varttunut varovaisuuteen

Kasvanut kulkemaan kartalla

johon kaikki vaanivat vaarat

on piirretty punaisin pistein

Olen oppinut

yhdellä yksipuolisella

silmäyksellä selvittämään

mikä missäkin minua

milloinkin mahdollisesti uhkaa

Olen uurastanut uusia merkintöjä

Punannut pelottavia paikkoja

ja uusia uhkaavia ihmisiä

Elämän edetessä enenevä epävarmuus

on piirtänyt paljon puolestani

Ja avuttomuuttani olen antanut sen ahertaa

Luullen sen minua sisässään suojaavan

Puurtavan minulle palvelusta

Mutta äkkiä kävikin niin

että omaksi parhaakseni piirretty punainen

saartoi salatun sijaintini

ja katkaisi kulkuni kokonaan

Seisahduin sijoilleni

Ja suojauduin sulkemalla silmäni

Entisestään eristäytymällä

Ettei se kaikki mahdollinen

entinen ja tuleva murhe

minua musertaisi

Levottomien luomieni raosta

katsoin kapeaa kujaa

Ja luulin, että se on elämä

Kunhan kulkisin kujalla

suurten seinien suojassa

jatkuvasti jännittyneenä

pelokkaasti pälyillen

Ei minulle ehkä kävisi kuinkaan

Eikä käynytkään

Kuinkaan

Ei tullut tuhoa

ei onnellista loppua

Jatkuvasti vain

sama suljettujen silmien

kautta katsottu maailma

jolle en uskaltanut

itseäni antaa

ja vaikka varovaisten vuosien väsyttämänä

en epäile ettenkö olisi erehtynyt

itseni, maailman ja elämän suhteen

maailman on oltava minua mahtavampi

ja elämän yllettävä ehdottomasti enempään

ja minun osani nyt on antaa kaiken mennä

ei vanhasta väärästä vieraantuminen

silti sellaisenaan

johda onnistumiseen oikeassa

vaikka lakkaisi varomasta

ettei vain kävisi kuinkaan

heittäytyisi huolettomaksi

ja antaisi itsensä olla

ei se vielä itsessään lupaa

että jotakin tapahtuisi

kaikki mitä sillä on antaa

on varovainen mahdollisuus

se on kuitenkin enemmän

kuin aiemmin mikään

Minä määrään sinulle unelmia

Minä purin koko sydämeni

Kerralla osiksi

Revin irti hetkessä  kaiken,

mikä lähti paljain käsin

Ja sen, mikä ei irronnut

Pyynnöin kehotuksin tai käskyin

Raastoin sijoiltaan

Epätarkoituksenmukaisilla työkaluilla

Käänsin katseeni Sinulta

Jotta Sinun huutava hiljaisuutesi

Ei saisi minua epäröimään

Ettenkö olisi yksin

Ja siinä minä sitten olin

Silputun sisimpäni seassa

Ja kaikki minussa

Joka oli ollut suurta ja raskasta

Leijaili nyt ympärilläni pienen pieninä hiukkasina

Sekoittuen kaikkeen siihen

Mitä ympäröivät tuulet minua päin puhalsivat

Ja vaikka hamusin kuinka suurella haavilla

Ei mikään niistä suostunut laskeutumaan

Kannatellakseen minua kaiken halki

Käänsin katseeni Sinulta

Jotta Sinun hyväksyvä hiljaisuutesi

Ei saisi minua epäröimään

Ettenkö olisi epäonnistunut

Silloin minä aloin yrittää

Puristaa itsestäni ulos sellaista

Mitä ei ehkä edes ollut

Uskotellakseni itselleni

että voin koska tahansa

hypätä riittävän korkealle

Ottaakseni kiinni jostakin

Välittämättä siitä onko se

Elämän ydin vai merkityksetön yksityiskohta

Kunhan sen avulla voi

Sinnittelemällä selviytyä

Ja saada kaiken näyttämään siltä

Kuin olisi menossa eteenpäin

Mutta eihän ihminen ilman

Elämälle avointa sydäntä

Voi saada millekään merkitystä

Vaikka kuinka kituuttaisi

Tai sitkeästi sinnittelisi

Olisi kuitenkin

kertakaikkisen riippuvainen

elämän ylläpitäjistä

itsensä ympärillä

Joiden vaikutus ei yltäisi

Aidoimmistakaan aikomuksista huolimatta

Kuin osittaiseen onneen

Ja puolittaisiin päätöksiin

Ja silloin Sinun hiljaisuutesi

Puhui enemmän

Kuin oma jatkuva metelini

Siirtyen epätoivoisen tilanteen

Turhista määritelmistä

Suoraan sen hoitoon ja lääkintään:

Minä määrään sinulle unelmia

Ikiomia unelmia

Ja vakaata uskoa niiden toteutumiseen

Mikä tahansa minä olen

Minä olen paketoinut

menneet murheet

ja tulevat toiveet

tämän päivän tyhjyyteen

ja solminut sinetiksi

olemassaolon epävarmuuden

ja siellä ne ovat

omissa oloissaan

odottamassa aikaansa

kulkevat kaikkialla

mukana minussa

muttei minun tarvitse

niitä joka hetki

koko painollani kannatella

Silloin minunkin mielelläni

on äkkiä uutta ymmärrystä

kääntää katseensa

niin kauas

ulos itsensä ympäriltä

että voi nähdä maailman

Ja silloin sitä tunnistaa

etäisyyden itseensä riittäväksi

voidessaan käyttää toteamuksia

päättää lauseensa pisteeseen

ja olla niiden loputtua

niihin enää palaamatta

eikä silloin tarvitse

mitään sen voimakkaampia välimerkkejä

asiat vain ovat

sellasia kuin ovat

eikä minun muuttuvista tunteistani

ole niiden muuttajiksi

Ja silloin minä totean

ilmeettömämpänä kuin ikinä

täynnä tyynnyttävää toivoa

Tämä olen minä.

Ja minä olen

oikeastaan

kuin mikä tahansa maailmassa.

Sinä teet minusta totta

Tämä päivä

on minun elämäni

ja tämä hetki

olemassaoloni ainoa pitävä todiste

Minä tarvitsen sinua

kertomaan, että olen totta

Minun elämäni

on voimakkaan läsnäolon

värittämien hetkien heijastuma

Eilisen ja huomisen ääriviivat

ovat minulle hämärä usva

ja minä olen enemmän läsnä

ja kauempana poissa

kuin koskaan ennen

Minä tarvitsen sinua

kertomaan, että olen totta

Minä synnyn uudelleen

ja erikseen jokaiseen kohtaamiseen

valmistan itseni sinua varten

paina siksi mieleesi

tai yritä unohtaa nopeasti

jokainen pysähtynyt katse ja pälyilevä sana

tätä minua et ehkä enää tapaa

koskaan uudelleen

En minä silti valehtele

itsestäni kenellekään

varma en voi tietenkään olla

minä kun olen itse

niin tavattoman hyväuskoinen

Siksi

Minä

Todella

Tarvitsen

Sinua.