Tänään minä tarvitsen sinua
Tasaisen turvallista hengitystä
Lämpimäksi kohoilevaksi muuriksi
Minun ja maailman väliin
Sillä vaikka minä selvitän maailman
Sanoilla itselleni
Eivät minun mieltäni usein
Tarkimmatkaan toteamukset tyynnytä
Juuri tällaisena
sateisen syksyisenä iltana
Minun mieleni on käpertynyt
Kuin pieni apea lapsi
Tiukalle kerällä
oman vartalonsa ympärille
Eikä se osaa kuin heijata
Itseään edestakaisin
Ja vaikka sinä silloin
Kertoisit vakuuttavasti
Tutkittuja tosiasioita
Siitä, miten se tässä ja nyt
On täydellisen turvassa
Ja opastavasti ohjaisit
Jokaisen huolen hallintaa
Ei se lopettaisi heijaamistaan
Sillä eivät sellaiset sanat
Tartu ymmärtämättömään lapseen
Tai vaikka sinä silloin luettelisit
Jokaisen puuhan, jota rakastan
Ja kaiken ihanan
joka on huomenna
Ei minun mieleni kuitenkaan
Hellittäisi heijaamistaan
Sillä niin pienelle lapselle
Kaikki on vielä tässä ja nyt
Ja juuri tällä hetkellä
Se vasta valvoo yksin
Pimeässä illassa
Vaikka sinä muistuttaisit
Että tunteita tulee ja menee
En minä juuri silloin muistaisi
Miltä joku toisenlainen tunne
Mahtaa oikein tuntua
Sillä ei niin pieneen lapseen mahdu
Kuin yksi tunne kerrallaan
Eikä se ole vielä oppinut
Päästämään itse irti
Ennen kuin edellinen tunne
on loppunut lohdutukseen
Mutta jos sinä silloin
Vaikka vahingossa
Hetken hipaisisit
Käsivartta tai kylkeä
Silloin minun mieleni pulssi
Äkkiarvaamatta tasaantuisi
Ja se pieni lapsi
Herkeäisi heijaamasta
Omalla kielellään
Ensi kertaa kuulisi
Että sinä olet siinä
Ja siksi minäkin
Aivan täysin turvassa
Ja kosketuksesi todistuksesta
se alkaisi jälleen uskoa
Myös tunteiden vaihteluun
Huomisen hauskuuteen
Ja omiin ihaniin puuhiinsa
Tänään minä tarvitsen sinua
Tasaisen turvallista hengitystä
Lämpimäksi kohoilevaksi muuriksi
Minun ja maailman väliin
