Kotimatkalla
Kävelen paljain jaloin
kylmällä asfaltilla
Ja minulla on kasvoillani
Maailman jokainen ilme
Ja mielessäni kaiken oivallus
Mutta samalla kuitenkin ymmärrän
Että kaikki on ehkä jo sanottu
ja se surettaa minua hieman
Tänäkin iltana
Koko maailma on minua varten
Mutten minä silti
Kuulu siinä mihinkään
Enkä minä osaa sanoa sille mitään
Mitä se ei olisi
Jo sadoista suista kuullut
Minä kuulen äänet
ympärilläni
Sekavana sumuna
Ja kaikkein mieluiten
Olisin vaiti
Odottaen sinua,
Joka kuulisit
Minun oman ääneni silloinkin
kun huuleni eivät liiku
Mutta niin kauan
Kuin minun on
Kaikki sitkeästi selitettävä
yrittäessäni ymmärrystä
Minä kyllä puhun
paljon sanoja
Nimeän niillä asioita
Jotka eivät juuri silloin
merkitse minulle mitään
