maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tänään



Tämän päivän hetket
lyhyitä melodioita
ja minun huuleni lauloivat ne kaikki
Yksitellen  ilmoille

Sävelmät tulivat syvältä
Turvallisen tuttuna hyräilynä
Siltä ajalta, jota en enää muista
Kuvaten tunteeni tarkemmin
Kuin yksikään osaamani sana

Ja niiden laulujen sanat
Joita ei voinut muistelemalla muistaa
Pystyi vaan avata suunsa ja laulaa
Kovempaa kuin kehtaisi
Ja innokkaammin kuin oli aikonut

Ne sanat olivat täynnä sellaista iloa
Jonka ei tarvitse tarkoittaa mitään
Ja joka nauretaan kerralla pois
Sen perään sen kummemmin haikailematta



3 kommenttia:

  1. Henkeä pidätellen luin koko blogin yhdellä kertaa. Kiitos että käytät lahjojasi ja jaat ajatuksiasi muille.

    VastaaPoista
  2. Ihania runoja! Niin kaunista, soljuvaa kieltä! Näitä täytyy palata lukemaan vielä uudelleen virkeämmillä aivoilla – ja niitä uusia tulevia runoja. :)

    VastaaPoista