Silloin kun ei itse jaksa
tehdä niin kuin oikein on
Tulee joku, joka pakottaa
käskee, uskaltaa
on rohkea
pysyy lujana
huolimatta vastustuksesta
ohjaa kohti pelkoa
eikä käänny pois ja kavahda,
nähdessään kaiken ilman suojausta
ottaa riskin kohdata
rajun rumia tunteita
suotta syyttäviä sanoja
vihan värittämiä valheita
ja aivan
lopulta
juuri sillä
tavalla
uskottavimmin
osoittaa
kuinka paljon
rakastaa
Ei silloin voi muuta kuin
henkäistä kiitos
uupuneena yhä uudelleen
tietäen, ettei se sana mihinkään
riitä
muttei toinen olekaan siinä vain
sen kuullakseen
Silloin kun ei itse jaksa
juuri enempää kuin hengittää
Tulee joku joka ymmärtää
tyynnyttää
on lakkaamatta lempeä
lohduttaa ilman sääliä
huolimatta epätoivosta
pitää kiinni arjessa
eikä käänny pois ja kavahda
vaikka aloitetaan aina alusta
Ja juuri silloin lupaa uskoa
molempien puolesta
näkee sitä kauneutta
mitä kohti ei itse voi katsoa
ja
aivan lopulta
juuri sillä
tavalla
uskottavimmin
osoittaa
kuinka paljon
rakastaa
Ei silloin voi muuta kuin
henkäistä kiitos
uupuneena yhä uudelleen
tietäen, ettei se sana mihinkään
riitä
muttei toinen olekaan siinä vain
sen kuullakseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti