kirjoitettu aikanaan 17-vuotiaan vilpittömyydellä lukion äidinkielen kurssilla, jolla päätin, että musta tulee kirjailija ja opettaja ja menen naimisiin runoilijan kanssa :D Osa näistä tavoitteista on toistaiseksi saavuttamatta, mutta yhä vieläkin kirjoitan...)
OSA 1
Sinä, riesaksi roikkunut vieras
Matkalla minuudeksi muuttunut
Tottumalla todeksi
Huomaamattomasti huomattavaksi
Tunnuin kai samalta sinussa?
Sinä päivänä
Taivas oli sinisempi
Sädehti valonsa kasvoilleni
Heistä ei ollut näkemään
Mutta sinä,
Sinä nauroit
Aivan kuin minä,
Nauroin
Yhtäkkiä oli me,
Uusi naurava käsite
Alku teki tulevista tapahtumista todellisuutta
Alun tyhjyys oli ärsyke
Kiire
Tehdä toisistamme meille
Toisemme
Kiire
Pikkuhiljaa kadottaa ääriviivat
Sitten,
Olimme siinä
Tulleet osiksi sosialistista liittovaltiota,
Luovuttaneet itsemme yhteiseen käyttöön
OSA 2
Etsimme kaiken
Kummastakin kumpikin
Toisen tarinat tyhjiin
Meidän menneisyytemme
Kauempana
Kuin me olimme olleet
Illoille ja aamuille
Muodostimme silloin mahdollisuuden
Yhdistyä meissä
Olla katoavan hetken kaltaisiamme
Ilman kiitollisuudenvelkaa
Tyydytimmehän toistemme tarpeet
Myös suodattamattomien sanojen aika
Matkata maailmassa toisen läpi
Palata haavoitettuna
Tai runnoa itsensä ruhjeille
Sitten enää
Saada syy
Tulla takaisin turvaan
Muodostimme molemmille mielipiteen
OSA 3
Piilotat minut itseltäni
Joskus löydyn sattumalta
Vain sen havaitakseni
Älä itke
Ei ole syyttömiä
Olemme vain me
Molemmilla sumuiset silmät
Sumuisemmat, sumuisemmat
Päivien keskinäisessä kilpailussa
Välillämme vielä
Hämärtyneen horisontin
Valheelliset viivat
Kaikilla ei ole
Me etuoikeutetut
Me?
Tiedän
Ja tiedän tietävän
Me emme ole
Olimme
Me emme ole sitä mieltä
Sinä olet
Ja minä
Muuten hetken melkein kuin ennen
Eliniänodote meille
Täällä lopusta takaisin heijastuva
Parempi muissa muodoissa
Menneissä
Olemme paenneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti