Minä olen paketoinut
menneet murheet
ja tulevat toiveet
tämän päivän tyhjyyteen
ja solminut sinetiksi
olemassaolon epävarmuuden
ja siellä ne ovat
omissa oloissaan
odottamassa aikaansa
kulkevat kaikkialla
mukana minussa
muttei minun tarvitse
niitä joka hetki
koko painollani kannatella
Silloin minunkin mielelläni
on äkkiä uutta ymmärrystä
kääntää katseensa
niin kauas
ulos itsensä ympäriltä
että voi nähdä maailman
Ja silloin sitä tunnistaa
etäisyyden itseensä riittäväksi
voidessaan käyttää toteamuksia
päättää lauseensa pisteeseen
ja olla niiden loputtua
niihin enää palaamatta
eikä silloin tarvitse
mitään sen voimakkaampia välimerkkejä
asiat vain ovat
sellasia kuin ovat
eikä minun muuttuvista tunteistani
ole niiden muuttajiksi
Ja silloin minä totean
ilmeettömämpänä kuin ikinä
täynnä tyynnyttävää toivoa
Tämä olen minä.
Ja minä olen
oikeastaan
kuin mikä tahansa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti