Tänään satoi viluista vettä
ja minä ajattelin suuria ajatuksia
siinä ne kulkivat mukana
monet mahdolliset maailmat
kastuneiden kenkien kuljettamina
armottoman arkisuuden arvioitavina
vilkuilin varovasti ympärilleni
yrittäen ymmärtää
oikeuttaa odottamatonta onnea
seistä sateessa suurien suunnitelmien
suojissa
viehättyneenä vieraista
vaihtoehdoista
kokien itsensä kutsutuksi
uskomattomiin ulottuvuuksiin
arasti antauduin ajatuksiini
loittonin lätäköistä
jalat jatkoivat jalkakäytävää
mutta mieli matkusti muualle
ehkä oman olemukseni ulkopuolelle
ja minä annoin sen mennä
käskin kiirehtimään
pitämään kaikin keinoin kiinni
toivosta, jonka se oli tavoittanut
peläten tämän poikkeuksellisen
muutoin painottomuuttaan pakenevan
Mutta tänä palelevana päivänä
nämä ajattomat ajatukset
olivat selittämättömän sitkeitä
eivät säikähtäneet silloinkaan
kun ne takuulla tajusivat
ettei minun mitättämistä teoistani
tarjoutuisi tänä tavanomaisen
tiistaina
minkäänlaista mahdollisuutta
tämän toisen todellisuuden
toteutumiseen
niiden hellä hyväksyntä ja väsymätön
vilpittömyys
raadollisen realismin
rajoittamattomissa
piilossa pusertavilta pakoilta
tekivät minuun valtavan vaikutuksen
Ja moneen minuuttiin
hämärän hytisyttävänä hetkenä
ei elämä mahtanut minulle mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti